Pikkuinen tupsu

Neuloin äskettäin kolmannen Käpy-myssyni, ja vasta nyt hoksasin, että lankaahan jäi juuri sopivasti pikkuiseen tupsuun. 

Aika kiva vai mitä sanotte? Nyt voin käyttää myssyjäni fiiliksen mukaan - tupsulla tai ilman.

Käpy-myssyn ohje löytyy uusimmasta Taito-lehdestä (6/2016). 

Harmaata raitaa

Tämä kolmiohuivi oli kokonaan unohtua kaapin kätköihin, kunnes eilen kiedoin sen ensimmäistä kertaa valmistumisensa jälkeen kaulalleni ja samalla muistin, ettei huivi ole päässyt vielä blogiinkaan. Blogiasia piti oitis korjata, sillä kuvatkin huivista tuli napattua jo reilu kuukausi sitten Parkanon maalaismaisemissa.

Neuloin huivin erikoiserästä Isagerin kärinvärjättyä Spinniä raidoittamalla kahdesta harmaasta ja yhdestä ruskeanharmaasta 50 gramman kerästä, kunnes ruskeampi loppui. Leveä harmaa reunus vei lähes kokonaan toisen harmaista keristä. Huiville tuli mittaa 170 x 75 senttiä ja painoa 135 grammaa. Mukavan kevyt ja ilmava, mutta silti lämpöinen kääriytymishuivi.

Malli: Soho Scarf

Lanka: Isager Spinni, handpainted by Wollsinn

Puikot: 3,5 mm

Lämmintä talveksi

Olin kerrankin liikkeellä hyvissä ajoin, sillä tämä lämpöinen setti valmistui jo elokuussa.

Myssy

Malli: Rikke Hat

Lanka: BC Garn Semilla, 60 g

Puikot: 3,5 ja 4,5 mm

Huivi

Malli: Paris toujours

Lanka: BC Garn Semilla, 200 g

Puikot: 5 mm

Tälle setille onkin ollut jo kovasti käyttöä, sillä talvi tuli tänä vuonna yllättävän aikaisin.

Käpyjä

Yli satavuotiaan Taito -lehden uusin numero ilmestyi tänään. Lehdestä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa sekä kaikenlaista käsillä tehtävää, muun muassa minun Käpy-myssyni ohjeineen.

Myssyyn käyttämäni lanka on yksi ehdottomista lempilangoistani, Isagerin Merilin, josta 20 % on pellavaa ja loput merinovillaa. Pellava saa neulepinnan näyttämään mukavan rouhealta, kun taas merinovilla takaa lämmön ja pehmeyden.

Jos Taito -lehti ei ole vielä tuttu, kannattaa piipahtaa lehtipisteessä. 

Susivillan luona

Olen jo jonkin aikaa seurannut Instagramissa rovaniemeläistä kutojaa, Susivillaa, ja ihaillut hänen taidokkaita huivejaan sekä kauniita kuviaan Lapin luonnosta. Koska vietin syyslomaa Rovaniemellä, toimin itselleni kovin epätyypillisesti ja otin rohkeasti yhteyttä ventovieraaseen ihmiseen, niin kovasti halusin päästä hypistelemään Susivillan huiveja.

Juttelimme kahvikupposen äärellä niitä näitä, lähinnä neulomisesta ja kutomisesta, ja yhtäkkiä emme enää olleetkaan täysin ventovieraita toisillemme. Sosiaalinen media on aikamoinen juttu: parhaimmillaan se pienentää maailmaa ja rohkaisee solmimaan ihan uusia tuttavuuksia.

Valitsin itselleni Susivillan toinen toistaan kauniimpien huivien joukosta tällaisen:

Kiitos vieraanvaraisuudestasi, Annika, ja tietenkin ihanasti mieltänikin lämmittävästä huivista!