perjantai 24. toukokuuta 2013

Pakko tunnustaa...

kävin lankakaupassa...



ja sorruin...




Rikoin siis lupaukseni olla ostamatta lankaa ennen kuin valtava varastoni on huvennut huomattavasti, mutta kun...

lempilankakaupassani oli Louhittaren Luolan Tuulia Salmela mukanaan iso kasa toinen toistaan houkuttelevampia värikarttaan kuulumattomia "eikuja". En vain voinut itselleni mitään. Olkoon tämä se poikkeus, joka vahvistaa aiemmin antamani lupauksen. Nolottaa, mutta samalla hymyilyttää hassusti. Tämä on todellista terapiaa. :)


6 kommenttia:

  1. EIHÄN TUOLLAISTA TILAISUUTTA VOINUT JÄTTÄÄ KÄYTTÄMÄTTÄ. NAUTI HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA : )

    VastaaPoista
  2. Lankalakot on kyllä niin pöljiä. Itsekin oon tässä yrittänyt lakkoilla. Tai siis, päätin aloittaa lakon ja heti siihen alkuun tuli aivan järkyttäviä retkahduksia ja päätin, että eikun nyt aloitan sen lakon. Ja senkin jälkeen (vaikken rahaa olekaan kuluttanut) on lankaa ilmestynyt hirveät määrät. :D

    VastaaPoista