Kemijoen rannalla

Vietin jo kolmatta perättäistä syyslomaa Rovaniemellä. Matkan aikana valmistuneet säärystimet oli tietenkin kuvattava pohjoisissa maisemissa Kemijoen rantapenkalla.

Idea säärystimien neulomiseen lähti Laine-viikonloppuna erään kanssaneulojan vinkistä (kiitos, Katja!) ja superlämpöisen tuntuisesta Kehräämö Salo-Angoran naavalla värjätystä villalankavyyhdistä. Muistelin neuloessani Stephen Westin Dustland Legwarmerseja, mutta säärystimeni muokkautuivatkin matkalla varrella ihan toisen näköisiksi. Säärystimiin kului 4 mm:n puikoilla neulottuna lähes koko 115 gramman vyyhti. 

Lanka oli mainiota neulottavaa: ei tarvinnut käsien rasvausta miettiä, sillä langan lanoliini hoivasi hellävaraisesti neulojan käsiä. Myös kuvissa mallina toiminut tytär ihastui säärystimiin, niinpä ne jäivätkin Rovaniemelle tyttären jalkoja lämmittämään. Onneksi minulla on vielä pari naavavyyhtiä jemmassa, mutta tätä lankaa pitää ehdottomasti saada lisää.

Kaikkien aikojen ensimmäinen

Laine -viikonloppu oli pullollaan mahtavaa seuraa, hyvää ruokaa ja juomaa, kävelyretkiä Parkanon kauniin syksyisissä maisemissa, hauskoja tarinoita, rentoa yhdessäoloa, naurua, valokuvaamista, saunomista, jääkylmässä järvessä uimista, paljukylpyjä sekä tietenkin lankoja ja neulontaa.

Sain viikonlopun aikana valmiiksi pitkään käsityöpussissa keskeneräisinä odottaneet riemunkirjavat jämälankasukat, joihin sain kulutettua ainakin kahdeksan eri sukkalangan loput. Päättelyurakka oli melkoinen.

Kuopiosta asti matkannut Kässäkerho Pom Pomin Liinu tarjoili meille lankaherkkuja. 

 Kanssani kotiin lähtivät maistiaiset sekä Donegal Sockista että Merino Silkistä.

Pääsimme tutustumaan myös läheisen Kehräämö Salo-Angoran ihanuuksiin, kun Eine piipahti lankoineen vierailulla. Ihastuin oitis näiden naavalla värjättyjen kotimaisten villalankojen upeisiin väreihin, tuntuun ja tuoksuun:

Saimme jokainen vielä lahjakassin, Laine Magazinen mainion kangaskassin, johon oli meitä varten lahjoittanut upeita herkkuja ainakin Tukuwool, Nord-T, Titityy ja Lankakauppa Kerä. 

Kiitos Jonna, Sini ja Elina ikimuistoisesta viikonlopusta. Voi olla, etten jonkun ajan päästä enää muista, mitä neuloin, missä lenkkeilin tai montako korvapuustia söin, mutta viikonlopun tunnelmaa en takuulla unohda koskaan.

Hempeyttä syksyyn

Malli: Polly Jean

Lanka: Hedgehog Fibres Sock, 65 g 

Puikot: 2,5 mm

Mustaa, mitäs muuta

Malli: Lila

Lanka: Cascade 220, vajaa 5 vyyhtiä

Puikot: 4 ja 4,5 mm

Tämä paita valmistui jo kesällä, mutta jäi odottamaan kuvaamista. Ja nyt syksyllähän näin paksulle paidalle oikeastaan vasta onkin käyttöä. Hihoista tuli hiukan liian leveät ja pitkät, mutta silti (tai ehkä juuri siksi) aika kivat. Muutenkin paita tuntuu hassun lyhyestä etuosastaan huolimatta käyttökelpoiselta ja mukavalta.

Puikkomaisterin Tiiat

Niinhän siinä sitten kävi, että hermot meni kirjoneuleen kanssa ja hyvin alkaneet lapaset lyhenivät kämmekkäiksi. Kovin mielelläni väittäisin, että Lapaskirjan kaaviossa oli virheitä, jotka sekoittivat melko kokemattoman kirjoneulojan pään ja saivat hermot riekaleiksi, mutta todennäköisesti syy on vain ja ainoastaan neulojassa ja harjoituksen puutteessa.

Malli: Tiina Kaarelan Tiia

Lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen, värit Okra ja Lyijy

Puikot: 3 mm

Hermojen menetyksestä huolimatta sain aikaiseksi hienot kämmekkäät, joista olen enemmän kuin ylpeä. Ja koska hermotkin ovat jo palanneet, voin alkaa miettiä, mihin Puikkomaisterin lapasmalliin seuraavaksi tartun.

Puikkomaisterin uusin

Olin viime viikolla Puikkomaisteri Tiina Kaarelan Lapaskirjan julkistamistilaisuudessa yhdessä monen muun neulovan bloggaajan kanssa. Saimme heti ensimmäiseksi käsiimme sen tärkeimmän, eli Lapaskirjan, joka osoittautui todelliseksi värikkäiden lapasten, kämmekkäiden, sormikkaiden ja kynsikkäiden aarrearkuksi. Kirjan malleja voi ihailla myös Ravelryssa.

Ehdottomat suosikkini ovat Lapaskirjan kannessakin kunniapaikalla ja kirjassa viimeisenä ohjeena - kuin sokerina pohjalla - olevat upeat Tiia-lapaset. Vaikkeivät hermoni oikein tahdokaan riittää kirjoneuleen neulomiseen, päätin kirjan innoittamana tarttua härkää sarvista, sillä minun on ihan pakko saada omat Tiiat. Saa nähdä kuinka hermojeni (ja lapasten) käy.

Ihastellessani kirjassa olevia miehille suunniteltuja kämmekkäitä, muistin oman mieheni esittäneen kainon toiveen uusista kynsikkäistä (kämmekkäät eivät jostain syystä kelpaa). Miesparka sai kuitenkin tälläkin kertaa tyytyä aivan tavalliseen kynsikäspariin, hän kun hukkaa sen verran tiuhaan tahtiin näitä kynsikkäitään. Jos olisin neulonut mitkä tahansa Lapaskirjasta löytyvistä komeista mutta monimutkaisista kirjoneulekämmekkäistä, olisi niiden hukkaaminen saattanut harmittaa hiukan myös neulojaa.

Malli: omasta päästä

Lanka: Rowan Hemp Tweed, 2 kerää

Puikot: 3 mm

Kiitos vielä mukavasta illasta ja etenkin kauniista kirjasta, Puikkomaisteri!

Jotain sinistä

Täysin tapojeni vastaisesti neuloin itselleni sinisen paidan, en siis harmaata tai mustaa vaan sinisen.

Ihastuin Sandnes Garnin alpakka-silkkilangan tuntuun, keveyteen ja kiiltoon sekä tuohon kauniiseen sinisen sävyyn. Halusin langasta yksinkertaisen peruspaidan, ja koska ihan omasta päästä neulominen  arvelutti, aloitin neulomisen Veera Välimäen Still Light Tunicin mukaan, mutta ilman taskulisäyksiä. Puikot olivat kolmemilliset ja lankaa kului 290 grammaa eli hiukan vaille kuusi kerää.

Alpakka Silke -langassa on 70% babyalpakkaa ja loput 30% mulperisilkkiä, ja se osoittautui juuri niin oivalliseksi langaksi tällaiseen peruspaitaan kuin olin kuvitellutkin. Alpakka tuo lämpöä, mutta silkin ansiosta neule tuntuu kuitenkin iholla viileältä ja siksi paidalle on takuulla käyttöä ympäri vuoden. Tunnustettakoon, että ne mustat ja harmaat alpakka-silkitkin on jo hankittuna ja pääsevät puikoille, kunhan keksin minkälaiset paidat niistä haluan neuloa.